9 + 1 huomiota Tanskasta

Tämä minun kiihtyvä julkaisutahti kertoo ainoastaan siitä, että välttelen tällä hetkellä muita velvollisuuksia (kuten esimerkiksi projektityön kirjoittamista). Koska viimeinen kurssini loppui jo huhtikuun alussa, niin aikaa on tosiaan näköjään siunaantunut enemmän tännekin. Tosin viime kuussa aikaa oli myös viikon pituiselle pääsiäisreissulle Alankomaihin, Belgiaan ja Ranskaan, josta suunnittelin tekeväni sitten seuraavaksi oman postauksensa.

Vaikka tanskalainen elämänmeno ja kulttuuri eivät aivan hirveästi tai shokeeraavasti eroa suomalaisesta, niin ajattelin kuitenkin seuraavaksi kertoa kohtaamistani havainnoista täällä Tanskanmaalla. Onhan tässä kuitenkin tullut tehtyä jo tarkkaa observointia kohta neljän kuukauden verran. Näihinkin huomiota herättäneisiin asioihin kiinnitin ehkä enemmän huomiota eritoten alussa, sillä nyt jälkeenpäin oli paljon vaikeampi keksiä tai muistaa näitä. Melkoisen hyvin on siis soluttautuminen tanskalaiseksi onnistunut.

1. Alkoholi ja juomiskulttuuri. Täällä mietoja alkoholijuomia ja viiniä (max. 16,5%) voi ostaa 16-vuotta täyttänyt henkilö. Prosentteihin katsomatta alkoholia myydään ihan jokaisessa tavallisessa marketissa kellon ympäri, yleensä kuitenkin vahvemmat alkoholit, kuten viinat ja vodkat, ovat sijoitettuna kassojen viereen. Baareissa ja ravintoloissa tilatessa tulee olla täyttänyt 18-vuotta, jotta voi ostaa alkoholia. Muistan miten hämmentynyt olin aluksi siitä, kun näin nuoria ostamassa kaupasta vaikka olutta, ja mietin miten nuorilta naperoilta tanskalaiset täysi-ikäiset näyttävätkään :D 

Osaan oikeastaan puhua vain tanskalaisten opiskelijoiden juomiskulttuurista, jonka meininki kyllä muistuttaa aikalailla suomalaiseen verrattavissa olevaa. Erona ehkä se, että vaikka täälläkin osataan juhlia tyylillä "go big or go home", niin tanskalaisille alkoholin juominen on lähtökohtaisesti enemmän kasuaalimpaa ja  tapa nautiskella. Meiltä löytyy yliopiston kampukselta esimerkiksi kahvila/baari, jossa monet opiskelijat saattavat luentojenkin välissä käydä istuskelemassa ja nauttimassa muutamat (jotka myös osataan jättää muutamiksi).

     

2. Sää. Säästä kun ollaan Suomessa aina niin kovin kiinnostuneita, niin se ansaitsee myös oman mainintansa tässä listassa. Golf-virran tuoman lämmön ja sijaintinsa vuoksi Tanskassa esimerkiksi talvi on melko lauhkea verrattuna muihin Skandinavian sisarusmaihin. Olin ennen tänne tuloa varustautunut kohtamaan meri-ilmastolle tyypillisiä sateisia päiviä, mutta loppupeleissä tuntuu siltä, ettei täällä nyt ole ainakaan poikkeuksellisen paljoa satanut, jos edes lainkaan. Luinkin jälkeenpäin jostain, että eniten Tanskassa sataisi länsirannikon puolella. 

Jos ei sadetta, niin sitten ainakin tuulta sen edestä. Mainitsinkin aiemmin, että Vaasassa asuminen on hyvin karaissut kohtaaman voimakkaampiakin tuulenpuuskia, mutta taisin ehkä sittenkin olla väärässä. Nykyään säätiedotetta tarkkailessa tarkistan heti ensimmäiseksi aina tuulen nopeuden :D Viimeisin hyvä kuvaava havainnointi Pariisissa taisi kaverilta olla se, että: "Hei, nyt mä tiedän miks tää ilma tuntuu tältä. Täällä ei tuule." 

     

3. Pyörät. Tanskassa pyörällä kuljetaan joka paikkaan säällä kuin säällä. Aluksi jalankulkijana vei aikansa tottua varsinkin Kööpenhaminassa siihen, että autojen lisäksi tuli muistaa väistää myös ohi (lujaa) suhauttelevia pyöräilijöitä. En tiedä eivätkö tanskalaiset sitten harrasta kävelyä enää ollenkaan, tai siltä se ainakin aluksi tuntui, kun huomasi miten kapeita kaikki kävelykadut olivat. 

     

4. Sianlihantuotanto ja maatalous. Sianliha on yksi Tanskan suurimmista tulonlähteistä ja vientituotteista (https://agricultureandfood.dk/danish-agriculture-and-food/danish-pig-meat-industry). Vuonna 2017 Tanskassa tuotettiin sianlihaa yhteensä noin 1530 miljoonan kilogramman edestä. Vastaava luku Suomessa oli 179 miljoonaa kiloa. (https://www.luke.fi/ruokafakta/liha-ja-kala/lihantuotannon-volyymit/). Aika hurjia lukemia kun rupeaa miettimään. Tanskassa maataloudella on pitkät perinteet ja se on edelleen tärkeä elinkeino. Lihatuotannon lisäksi maassa tuotetaan myös paljon maitotuotteita.

Sianlihan tuotannon valtavuuden ja vaikuttavuuden huomaa kyllä viimeistään silloin, kun vierailee vaikka vähän isommassa supermarketissa. Valikoima sianlihasta valmistetuista tuotteista on nimittäin erittäin laaja verrattuna esimerkiksi Suomeen, ulottuen monista erilaisista leikkeleistä pakasteisiin. Silloin kun ajettiin bussilla Aarhusiin, niin lähes koko matkan sai melkein ihastella ikkunasta aakeeta laakeeta tanskalaista peltomaisemaa. Kauas ei myöskään tarvitse omasta kämpästä astella että pääsee maalaistunnelmaan, sillä meidän "takapihalta" löytyy kotieläimiä aina lampaista ylämaankarjaan.

     

5. Luomu. Tanskassa jokaiselle elintarvikkeelle löytyy myös vastine luomuna, tai siltä se ainakin  tuntui kun asioin ensimmäistä kertaa täällä ruokakaupassa. Sanalta økologisk ei voi välttyä. Luomutuotteita ja lähiruokaa suositaan täällä erityisen paljon, ja mikä parasta, niiden hinnat ovat yleensä huomattavasti huokeampia mitä meillä Suomessa. 

     

6. Ympäristöystävällisyys ja kestävä kehitys. Tanska on edelläkävijä kestävässä kehityksessä ja ns. "vihreässä ajettelussa". Tämä näkyy esimerkiksi arkkitehtuurisissa innovaatioissa, kierrättämisessä, energiaratkaisuissa (tuulivoima) ja luomuruuan suosimisessa. Lisäksi täällä on mielestäni tartuttu hyvin ruokahävikkiin, sillä lähes jokaisesta ruokakaupasta löytyy oma alehyllynsä parasta ennen -päiväystä lähestyville tuotteille. Tanskalaiset opiskelijakaverini tuntuvat suosivan paljon myös hävikkiruoka-appeja (samantapaisia kuin meillä Suomessa ResQ), joiden kautta voi tilata ja varata muutoin hävikkiin menevää ruokaa halvempaan hintaan. On myös ollut kiva huomata, kuinka  yllättävän paljon täällä suositaan kirpputoreja ja vintageliikkeitä, ja myös nuoria tuntuu huolettavan pikamuoti. Olen tälläkin hetkellä kiinnostunut varmaan kymmenestä eri kirpputoritapahtumasta Facebookissa.

Kaikesta ekologisuudesta huolimatta olin kuitenkin yllättänyt siitä, kuinka niukasti täällä on vegaanisia elintarvikkeita, kuten esim. eri maitotuotteiden tai proteiinin korvikkeita. Marketeista kyllä yleensä löytyy oma hyllynsä vegaanisille tuotteille, mutta se on mielestäni kovin pieni ja valikoima on suppea. Suomesta kuitenkin nykyään löytyy lähes joka kaupasta montaa erilaista maidon korviketta, "jogurteista" puhumattakaan. Monesti olen kaipaillut kaurakerman olemassa oloa, sillä sitä en ole vielä tähän päivään mennessä mistään täältä löytänyt. Saksalainen vaihtarikaverini oli sitä mieltä, että Saksassa hänen on itseasiassa paljon helpompi olla vegaani. En tiedä jyrääkö täällä luomu niin vahvasti, että vegaanisille tuotteille ei löydy yhtä paljon jalansijaa markkinoilla?

     

7. Tanskan lippu. Dannebrogsflag eli Tanskan lippu on yksi maailman vanhimmista lipuista, ja itseasiasiassa tänä vuonna lippu juhlii kunnioitettavaa 800-vuotista taivaltaan. (https://www.visitdenmark.com/denmark/danish-flag). Tuntuu, että lippua käytetään täällä melkeinpä  enemmän osana sisustusta kuin kansallisena symbolina. Lippu on esillä juhlissa ja eri tilaisuuksissa, aina synttäreistä hautajaisiin. Lisäksi Tanskan lippua löytyy kaupoista myös kuvioituna erilaisiin koristeellisiin tarkoituksiin: on viirejä, ilmapalloja ja servettejä. Tanska -teemaiset bileet on ainakin helppo toteuttaa sitten Suomessa!

     

8. Perhekeskeisyys. Tämä kohta ei nyt kovin suuresti eroa mitenkään Suomesta. Koen, että me Suomessakin olemme perhekeskeisiä ja -läheisiä ihmisiä. Täällä se ehkä jotenkin vain korostuu katukuvassa enemmän? Kuvittelen  vaaleanpunaisten lasien läpi, että täällä eletään sellaista idyllistä perhe-elämää, ehkä liitän tämän mielikuvan sellaiseen ruotsalaiseen perheidylliin. Päällimmäisenä mielessäni oli varmaan tätä kirjoittaessa hetki, kun olimme kaverini kanssa Østerbron kaupunginosassa Kööpenhaminassa ja kuljimme erään pihatien poikki, jossa perheen vanhemmat olivat ulkona juomassa skumppaa ja lapset pellavahiuksineen leikkimässä hiekkalaatikolla. Olen ehkä liikaa romantisoinut mielikuvaani tanskalaisista perheistä haha.

     

9. HYGGE. Eihän mitään listausta Tanskasta voi päättää ilman hyggeä? Ensimmäinen tanskalainen sana, jonka tasan kaikki vaihtarikaverini tiesivät oli juurikin hygge, ja hyvinhän hyggen konsepti onkin maailmalle brändätty. Vaikka täysin samaa tarkoittavaa määritelmää hyggestä ei voi oikein muille kielille kääntää, niin yksinkertaisuudessaan sen voidaan sanoa tarkoittavan hyvää, kotoisaa ja lämpimää tunnelmaa. Hyggeilyä on elämästä nauttiminen yksin ja yhdessä. Se on kahvihetki hyvien ystävien seurassa. Tunnelma voi olla hyggeligt silloin, kun sateella on kääriytynyt sohvannurkkaan lukemaan kirjaa ja juomaan kupposen kahvia.  

     

+ 1. Ilmaiset "postikortit". Sisällytin listaan vielä extrana hauskan tavan, joka on ainakin tullut vastaan monessa eri ravintolassa ja kahvilassa (myös meidän yliopiston kirjastossa). En oikein tiedä tämän tavan tai jutun alkuperää tai tarkoitusta, mutta monesti esim. juuri kahviloissa on teline (olen tehnyt empiiristä tutkimusta että nämä telineet sijaitsevat yleensä vessojen läheisyydessä), jossa on postikortteja, joita voi ottaa itselleen mukaan ilmaiseksi. Yleensä kortit ovat naamioituna jonkin järjestön tai brändin pienimuotoisiksi mainoksiksi tai tiedotteiksi, mutta itse olen niillä hyvillä mielen vuorannut opiskelijakämppäni ankeat valkoiset seinät uusiksi :D 

Alt er LOVE

Hej! En näköjään koskaan kirjoita tänne reissuista reaaliajassa (tai edes ajoissa heh), sillä nytkin tästä Oslon risteilystä on vierähtänyt reippaat kolme viikkoa. Koko huhtikuu on muutenkin hujahtanut käsistä aivan huomaamatta. Meidän matka Norjaan oli enemmän ja vähemmän spontaani. Alunperin oli jonkin verran ollut vaihtarikavereiden kesken puhetta siitä, että Oslossakin olisi jossain vaiheessa kiva käydä visiitillä. Itselläni ei henkilökohtaisesti ollut palavaa halua aluksi lähteä, mutta sitten löydettiin netistä aivan naurettavan halpa risteilytarjous, joten miksipäs ei! 

Lähdimme matkaan Kööpenhaminasta maanantai-iltana, ja olimme Oslossa perillä tiistaiaamuna. Yhteensä meillä oli noin kuuden tunnin verran aikaa maissa, joten teimme heti alkuun suunnitelman paikoista, joissa haluaisimme käydä. Ihan ensimmäiseksi tsekkasimme satamassa sijaitsevan ylvään ja monumentaalisen Oslon oopperatalon. Jatkoimme tästä strollailua pitkin keskustaa, ja poikkesimme syömään lounaspaikkaan, jonka listan hinnat eivät olleet meidän kukkaroillemme liian tähtitieteellisiä. Side notena tästä, mielestäni Norjaa pelotellaan aina superkalliina maana ja aiemmat omat Norjan vierailuni ja muistoni ovat kohdistuneet vain Oslo-Gardermoenin lentokentälle, jossa olen katkeroittanut mieleni kymmenen euron juustosämpylästä. Tällä kertaa hieman yllätyin siitä, ettei Oslo ainakaan nyt niin superkallis ole, tosin mielipidettäni ovat varmaankin pehmentäneet Kööpenhaminan ulkona syömisen hinnat. 

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Oslon kuninkaalliselle linnalle. Vähäisen ajan vuoksi jakauduimme tässä vaiheessa, ja osa meistä lähti katsastamaan Vigelandin patsaspuiston ja osa Nobel Peace Centerin. Paremmalla aikaa olisi ollut mielenkiintoista vierailla myös Nobel-museossa, mutta päätin valita Vigelandparkin tällä kertaa. Puisto oli val-ta-van kokoinen. Vigelandpark on yksi Oslon suosituimmista ja ikonisimmista nähtävyyksistä, ja sen huomasi myös huhtikuisena arkipäivänä. Tässä vaiheessa kello alkoi olla jo hälyyttävän paljon, joten kokoonnuimme vielä lopuksi Grünerlokkaan Stockfleths-kahvilaan pullakahville.

SKAM-fanina harmitti hieman se, että unohdettiin ja missattiin tyystin Hartvig Nissens skole, joka toimii monessa jaksossa kuvauspaikkana. (Tästä inspiroituneena myös siis postauksen otsikko, jonka toivottavasti joku toinen kanssafani myös tajusi:D) Kaikesta huolimatta Oslon pikavisiitti oli toimiva ja kiva! En usko, että mulla olisi koskaan tullut esimerkiksi Suomesta lähdettyä kaupunkilomalle Osloon ihan muuten vaan. Oslo oli kaunis ja siisti kaupunkin, voisin ehkä verrata jonkin verran Helsinkiin. Olin yllättänyt siitä, kuinka pieneltä ja rauhalliselta kaupunki jotenkin toisaalta tuntui. Norja kyllä muuten kiinnostaa kovasti reissukohteena, haaveissa olisi muunmuassa koluta joskus Pohjois-Norjaa tai suunnitella esimerkiksi road trippiä sinne.

-Marianne

Vaihto-opiskelusta

"Roskilde University was originally established in order to challenge academic traditions and to experiment with new ways to create and acquire knowledge.

At RUC we cultivate a project and problem oriented approach to knowledge creation, because we believe that the most relevant results are obtained by solving real problems in collaboration with others."

Yllä oleva kappale on lainattu Roskilden yliopiston sivuilta (https://ruc.dk/en). Roskilden yliopisto eli tuttavallisemmin RUC, on siis erityisesti projekti- ja ryhmätyöskentelyyn erikoistunut yliopisto, jossa opetuksessa ja opiskelussa hyödynnetään ongelmanratkaisuun keskittyvää lähestymistapaa ja ”ajattelua laatikon ulkopuolelta”. Suoritan täällä vaihto-opintoja englanniksi viestinnän kansainvälisestä opintokokonaisuudesta, joka koostuu kolmesta eri kurssista ja lopuksi tehtävästä laajemmasta projektityöstä. Jokainen kurssi kestää vuorollaan kolme viikkoa, ja sainkin viimeisen kurssini täällä päätökseen viime perjantaina (tosin läpipääsy on vielä tentin arvostelusta kiinni).

Ensimmäinen kurssini täällä oli videokurssi, jonka aikana tuotimme yhteensä kolme erilaista videota. Saimme  ryhmissä suunnitella videoiden toteutuksen ja editoinnin itse, tosin kahteen ensimmäiseen videotyöhön meille annettiin rajaavammat ja tarkemmat ohjeet. Kolmas video oli kurssin lopputyö, joka esiteltiin yleisölle show case -tyylisesti auditoriossa. Toinen kurssi oli Print Media -kurssi, jossa loimme viestintäkampanjan tuotteineen jonkin valitsemamme viestinnällisen ongelman ympärille. Arvostelu suoritettiin samalla tavalla videokurssin lailla show timessa. Lisäksi kursilla oli myös yksilötyönä tehtävä artikkeli tai blogikirjoitus. Kolmas kurssini oli nimeltään Participants, Processes and Context, joka oli perinteisempi massaluentoihin perustuva teoreettinen kurssi. Tällä kurssilla arvostelu pohjautuu esseeseen, josta puhutaan myös tenttinä. 

Kaikki edelläolevat kurssit valmistavat opiskelijat laajempaan ja lopuksi tehtävään projektityöhön, jota voisin kuvailla pieneksi kandidaatintutkielmaksi. Teemme siis ryhmässä valitsemamme aiheen ympärille tutkimuksen. Tutkimuksen avulla halutaan löytää tai tarkastella jonkin valitun viestinnällisen ongelman tarkoitusperiä ja luoda analyysi siitä. Voinen tässä paljastaa oman ryhmäni aiheen, joka siis pureutuu Unileverin viestinnälliseen ongelmaan mainostaa kehopositiivista kuvaa naisista Doven mainoksissa, mutta kuitenkin samanaikaisesti rakentaa seksististä kuvaa naisista Axen mainonnassa. Projektityötä tehdään ryhmässä koko loppukevät, jonka palautuksen jälkeen meillä on vielä suoritettava oral exam. 

Koska kurssin suorittamiseen on annettu vain kolme viikkoa aikaa, niin alkuun opiskelu vaikutti melko intensiiviseltä. Aluksi myös ryhmässä työskentely tuntui raskaalta, sillä Suomessa itselleni opiskelussa totuttu tyyli on yksilötyöskentely ja puurtaminen itsenäisesti. Mutta nyt viimeisen kurssin kohdalla, jossa essee tulikin tuottaa yksilötyönä, kaipasin päinvastaisesti ryhmätyön helpoutta, sillä työmäärän jakamisen takia opiskelu tuntuu  kevyemmältä. Kursseilla ryhmät ovat muodostuneet pääsääntöisesti kansainvälisestä joukosta ihmisiä, joten myös erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia on joka lähtöön. Se, mikä täällä tulee ainakin erittäin tutuksi, on kompromissien tekemisen jalo taito.

Pidän paljon Roskilden yliopiston käytännönläheisestä opetustyylistä ja tavasta antaa opiskelijoille vapaat kädet, vaikkakin se tietää enemmän vastuuta. Myös kaikki luennoitsijat ovat olleet täällä todella innostavia ja mukavia, ja mielestäni professorien ja opiskelijoiden välinen suhde täällä on rento ilman mitään  suurempaa hierarkiaa. Läsnäolopakko on kursseilla 80%, ja siitä kyllä täällä pidetään tiukasti kiinni. Olen kuitenkin kokenut, että aikaa on jäänyt paljon myös muille suunnitelmille ja reissaamiselle, kunhan vain pitää oman aikatauluttamisen tasapainossa. 

-Marianne

Aarhusin kuvapäiväkirja

                 







                

Aarhusin reissusta on kulunut nyt aikalailla kuukausi, joten olisi varmaan taas korkea aika päivittää tännekin fiiliksiä kaupungista. Kuvia ainakin tallentui tällä kertaa mukavasti, sillä kerrankin jaksoin kuvata puhelimen sijasta myös ihan kameralla. Minulla on pieni ja kompakti Canonin G7 X Powershot, jonka ensijaisesti hankin aikoinaan videokuvaamista varten, mutta jonka olen todennut myös pienuudensa vuoksi käteväksi reissussa, vaikkakaan kuvien laatu ei järkkärin tasolle yletykkään. Siitäkin huolimatta yleensä ärsyttää jälkeenpäin, kuinka yleensä otan kuvia vain iPhonella, enkä muka "viitsi" kaivaa kameraa esille.

Aarhusiin pääsimme lähtemään koko meidän kymmenhenkisen vaihtarityttöporukan voimalla, mistä olen todella iloinen, sillä kaikilla meillä on kuitenkin myös niin vaihtelevat ja erilaiset aikataulut opiskeluiden ja muiden reissujen suhteen, että matkan toteutuminen koko porukalla ei ollut itsestäänselvyys. Vuokrasimme Aarhusista Airbnb-majoituksen kahdelle yölle, joka osoittautui erinomaiseksi. Majapaikkamme oli sympaattinen omakotitalo, joka sijaitsi aivan Aarhusin keskustan ytimessä, ja Airbnb-majoittajamme oli erittäin huolehtivainen ja joustava, sillä meitä oli muutama ihminen liikaa suhteessa nukkumapaikkoihin, mutta lopulta kaikille järjestyi oma vuode. Talossa asui lapsiperhe, ja saatoimmekin ehkä eräs ilta baarin sijasta jäädä pelaamaan Wii:n Just Dance -peliä...:D

Ihastuin Aarhusiin kyllä kertaheitolla ja niin taisi tehdä moni muukin meidän porukasta. Siinä missä Kööpenhamina on kansainvälinen ja urbaani kaupunki, tuntui Aarhus enemmän ja aidosti tanskalaiselta kaupungilta. Aarhus on Tanskan toiseksi suurin kaupunki, mutta samaan aikaan se oli  juuri sopivan kompakti ja eläväinen. Eläväisyyttä lisää varmastikin kaupungin maine yliopistokaupunkina, minkä saattoi huomata nuorekkaasta katukuvasta ja tunnelmasta. 

Viikonlopun aikana ennätimme vierailemaan upeassa AroS-taidemuseossa (tässä vaiheessa unohdin sitten sen kameran Airbnb-majoitukseemme...), kasvitieteellisessä puutarhassa ja ah niin Instagram-kelpoisella Møllestienin alueella, jossa oli toinen toistaan söpöimpiä vanhoja taloja. Muutoin otimme aikalailla rennosti ja kolusimme kaupunkia läpi paljon kävellen. Tärppeinä mainittakoon vielä myös  jäävuoria tyylittelevät Isbjerget-kerrostalot ja Salling-tavaratalon kattoterassi, josta voi ihastella näkymiä Aarhusin kattojen yli. 

Koska meillä oli reissumme aikana käytössä iso keittiö, niin teimme paljon ruokaa itse ja jätimme ulkona syömisen vähemmälle, mikä teki hyvää myös budjetille. Isolla porukalla aamupalat ja  illallinen viineineen ei maksa paljoa rahaa eikä vaivaa. Kävimme kuitenkin perjantai-iltana testaamassa Street Food marketin,  jossa on yli 30 erilaista ruokakojua. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin testaamaan vietnamilaisen Bahn Mi Banditsin patongin, joka oli nappivalinta tällaiselle aasialaisia makuja säännöllisesti kaipaavalle syömärille.

Kaiken kaikkiaan reissumme Aarhusiin oli onnistunut, ja sääjumalatkin olivat tällä kertaa hieman armollisempia ilmojen suhteen mitä Malmössä. Reissun jälkeen jäi päällimmäisenä sellaisen tunne, että haluan ehdottomasti palata kaupunkiin visiitille uudestaankin!

-Marianne

Lego-taloja ja viikinkejä

Lupasin palata parempien kuvien kera kirjoittamaan tänne minun vaihtokaupungista Roskildesta, joten tässä nyt kuulkaa olis! Ennen Roskildeen muuttoa minulla ei tosiaan ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä koko kaupungista. Ensimmäisenä Roskildesta tuli vain mieleen kaupungin nimellä toimivat festarit, muttei juuri muuta. Ehkä nyt kohta kahden kuukauden asumisen jälkeen pystyn kuitenkin kertomaan tästä pikkuisesta, mutta sitäkin sympaattisemmasta tanskalaiskaupungista vähän enemmän.

Roskilde sijaitsee Sjællandin saarella, noin 30 kilometrin päässä Kööpenhaminasta länteen. Junalla tästä omalta lähipysäkiltä Köpikseen pääseekin nopeasti 20 minuutissa. Asun itse Tre Kronorissa, yliopiston kampusalueella, josta Roskilden keskustaan on matkaa noin 3,5 km. Asukkaita Roskildessa on vähän yli 50 000 ihmisen verran, eli esimerkiksi opiskelukaupunkiini Vaasaan verrattuna on kyseessä hieman pienempi paikka.

Jos jatketaan vielä vertaamista Vaasan kanssa, niin Roskildekin on aikoinaan toiminut Tanskan pääkaupunkina, kuitenkin paljon pidemmän aikaa aina 1000-luvulta 1400-luvulle. Muutenkin Roskildea voidaan verrattain pitää hyvin historiallisesti merkittävänä paikkana, ja se onkin yksi Tanskan vanhimmista kaupungeista. Viikinkiajalla Roskilde toimi merkittävänä keskittymänä ja satamakaupunkina mm. kaupankäynnissä. Markkina- ja kauppa-alueena Roskilde oli Tanskan ja koko Skandinavian tärkeimmistä kaupungeista keskiajalla.

Roskilden tunnetuin maamerkki on varmastikin Roskilde Domkirke, eli tuomiokirkko, jonne on haudattu Tanskan monarkkeja aina kuninkaista kuningattariin. Vierailimme tuomiokirkossa perehdytyskurssin aikana, ja mielestäni se oli todella vaikuttava, kauniskin. Tuomiokirkolla on erittäin mielenkiintoinen ja pitkälle ulottuva historia, joten suosittelen vierailemaan vaikkei hengellisestä meiningistä muuten välittäisikään, sillä ihan vain arkkitehtuurillisessa ja historiallisessa mielessä paikka on käymisen arvoinen.

Toinen paikka, jota suosittelen historian havinaa kaipaaville on satamassa sijaitseva Vikingeskibsmuseet, eli viikinkilaivamuseo, jossa vierailin vastikään itsekin. Museossa pääsee esimerkiksi pukeutumaan viikinkiajan mukaiseen vaatetukseen ja ohjaamaan omaa viikinkilaivaa (tämä oli siis henk.koht. kohokohta oman vierailuni aikana heh).

Roskilden keskusta on viehättävä ja söpö vanhoine, lego-taloja muistuttavine rakennuksineen. Katukuvasta välittyy mielestäni erittäin tanskalainen fiilis, tai ainakin oma illuusioni tähän fiilikseen pohjautuu vanhoihin, värikkäisiin ja pieniin rakennuksiin ja asuintaloihin, joita on Roskilden keskustassa paljon. Keskusta on rakennettu mäen päälle, ja alhaalle avautuvat kauniit näkymät Roskilden lahdelle. Odotan, että ilmat lämpenisivät vielä entisestään, jotta pääsisi satamaan ja rannalle piknikille, tai kunnon pyörälenkille vielä vähän pidemmälle rannikkoa pitkin.

En ole käynyt Roskildessa syömässä ulkona vielä yhtään kertaa, mutta kahvilavinkki kuitenkin löytyy! Rautatieaseman vieressä sijaitseva Kaffekilden täyttää tarjoiluillaan ja tunnelmallaan kaikki hyggen määritelmät.



Siinäpä hieman historiikkia ja tunnelmia Roskildesta pähkinänkuoressa, ajattelin seuraavaksi hyökätä Aarhusin kuvien kimppuun, joten pian tarinointia luvassa myös Keski-Jyllannista.

Vi ses,
Marianne

Halløj! Kirjoittelen tällä kertaa ihan hetken mielijohteesta, sillä innostuin keskiviikon InDesign workshopin ja eilisen crepe-illan keskustelun jälkeen kokoamaan kollaasin tanskalaisen nuoren naisen "trademark" -lookista.  Keskusteltiin eilen meidän vaihtariporukan kesken eri maiden pukeutumistyyleistä ja muodista, ja siitä, mikä on missäkin maassa ns. geneerinen ja suosittu tyyli tai tapa pukeutua. Mielestäni pohjoismaiden kesken pukeutumistyylit eivät poikkea kovinkaan paljoa, toki varmaan senkin takia, että meillä skandinaviassa kuljetaan muodissa melko orjallisesti massan mukana. Värimaailma vaatteissa on harkittua ja maltillista, mustien vaatekappaleiden käytöstä puhumattakaan. 

Nyt kohta kahden kuukauden ajan olen tehnyt sivusilmällä empiiristä tutkimusta urbaanien tanskalaisten pigejen eli tyttöjen pukeutumisesta välillä Kööpenhamina-Roskilde, ja olen tullut siihen lopputulokseen, että itselleni iskee ja lujaa. Tyyliä voisi kuvailla trendikkääksi, mutta rennon huolettomaksi ja toisinaan myös maanläheiseksi. Tällä hetkellä katukuvasta löytyy paljon faijalenkkareita (esimerkkinä kollaasissa Niken M2K Teknot) leveälahkeisia farkkuja (Weekday), pitkiä trenssitakkeja ja ruudullisia bleisereitä (Monki, H&M) sekä midihameita (Moss Copenhagen) eri kuoseissa. Olin yllättynyt miten paljon Tanskasta löytyy omia vaatemerkkejä ja -brändejä. Esimerkkeinä mainittakoon Nunoo, jonka laukku (ks. kollaasi) löytyy valehtelematta _jokaisen_ vähänkin muotia seuraavan tanskalaisen olalta, ah niin skandinaaviset ARKET ja Moss Copenhagen, sekä eksklusiivisemmat GANNI ja Mads Nørgaard. Lisäksi ihastusta ovat herättäneet myös söpöt hiusklipsit ja pinnit, joita vielä itse olen omassa tupeessani hieman vierastanut, mutta ainakin tanskalaisnaiset saavat ne näyttämään juuri niin cooleilta.

-Marianne

Mälmön (ruoka)tärpit

Härregyyd, aika tuntuu menevän pikakelauksella. Blogille ei ole viimeisen postauksen jälkeen hirveän paljon ylimääräistä aikaa siunaantunut. Sain ensimmäisen kurssini täällä viime perjantaina suoritettua, joten viikonloppu tuntui erityisen kivalta ja rentouttavalta. Lisäksi aurinkoinen ja lämmin sää on jaksanut piristää valtavasti. Tiedettähän, the kevätfiilis kun vihdoin voi alkaa kuoriutumaan vaatekerraston alta,  aurinko paistaa ja linnut laulaa. Käytiin hyvän ilman myötä sunnuntaireippailemassa Roskilden keskustassa ja satamassa, ja vihdoin jaksoin raahata myös kameran mukaani. Seuraavaa päivitystä voinette sitten odottaa täältä meikäläisen himahuudeilta parempien kuvien kera.

Palataan kuitenkin ensiksi pari viikkoa taaksepäin Ruotsin puolelle Malmöhön. Tehtiin meidän vaihtariporukan kanssa yhden yön viikonloppureissu Zlatanin syntysijoille Ruotsin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin. Malmö sijaitsee  tosiaan vain 30 km päässä Kööpenhaminasta, ja matka junalla sinne taittuu noin 30 minuutissa. Opiskelijoina halusimme kuitenkin hieman säästää matkanteossa, ja valitsimme linja-autokyydin (Flixbus), joka kustansi meno-paluun n. 10 eurolla. Matka bussilla kesti tunnin verran, ja lisäksi mennessä meidän piti pysähtyä tullissa passintarkastuksen vuoksi. Ainakin tällä hetkellä matkustaessa Kööpenhaminasta Malmöhön passi on ehdoton, henkilö- tai ajokortti yksinään ei olisi kelvannut. Majapaikkanamme toimi Malmö City Hotell & Vandrarhem, jossa yö per naama maksoi n. 30 €. Hostelli oli siisti ja se palveli meitä hyvin meidän lyhyen reissun ajan.

    

Lähdimme matkaan lauantaina puoli yhden aikaan, ja perillä Malmössä meitä odotti harmittavan tuulinen ja harmaa sää. Meidän lauantai Malmössä koostui lähinnä syömisestä ja tutustumisesta kaupunkiin ilman mitään sen kummempia suunnitelmia. Menimme heti kaupunkiin tultuamme lounaalle Malmö Saluhalleniin, jossa pyörimme hetken aikaa, sillä meillä oli vaikeuksia päättää, että mitä kukainenkin meistä haluaisi syödä. Päätimme lopulta jakaantua, ja tilasin itse Falafel & burgers -kojun falafel-pitan halloumilla, joka osoittautui herkulliseksi. Kauppahalli oli lauantaina erittäin täynnä muitakin nälkäisiä, enkä ihmettele ollenkaan, sillä ruokavaihtoehtoja riitti poke bowleista artesaanipizzoihin ja rameniin.

    

Malmön vanha kaupunki oli sympaattinen värikkäine ja söpöine taloineen. Kävimme myös illemmasta Malmön Clarion Hotelin Sky barissa tähystelemässä kaupunkinäkymää iltavalaistuksessa vähän korkeammalta. Tunnelma  Sky barissa oli hinnastoa myöten selkeästi meidän turisti-lookia fiinimpää, joten ei jääty sen pidemmäksi aikaa :D Siirryimme lopulta erääseen baariin hetkeksi kuitenkin seuraamaan Melodifestivalenin esikarsintoja, jotka siis itseasiassa kuvattiin suorana  samaan aikaan Malmö Arenalla.

    

Sunnuntaina heräsimme ajoissa brunssille Systrar och Bröderiin, josta taisimme kaikki lähteä vyöryen pois hehe. Kuvailisin brunssia hyvin ruotsalaiseksi ja arkiseksi, mutta myös täyttäväksi. Ihan kivaa vaihtelua ainaisiin, jo samoilta maistuviin avokadoleipiin. Tarjontaan nähden brunssi oli  myös mielestäni edullinen (n. 10 €). Syönnin jälkeen meillä oli aikaa vielä koluta läpi Malmön puistoja ja keskustaa. Lisäksi vierailimme Pyhän Petrin kirkossa ja Moderna Museetissa, johon oli myös ilmainen sisäänpääsy. Ennen lähtöä bussille kävimme fikailemassa tunnelmallisessa ja kehunsa ansainneessa Lilla Kafferosterietissa. Kahvilan korvapuusti oli t a i v a a l l i s e n hyvää, mums.

    

Vaikka sään puolesta onni ei suosinutkaan, eikä Malmö ehkä sateessa näyttäytynytkään parhaalla mahdollisella tavalla, niin meillä oli silti oikein onnistunut ja mukava viikonloppureissu. Malmöhön on kätevä myös halutessaan tehdä päiväreissu Kööpenhaminasta, sillä hinnat ja matkustusaika eivät ole pahimmasta päästä.

-Marianne