Alt er LOVE

Hej! En näköjään koskaan kirjoita tänne reissuista reaaliajassa (tai edes ajoissa heh), sillä nytkin tästä Oslon risteilystä on vierähtänyt reippaat kolme viikkoa. Koko huhtikuu on muutenkin hujahtanut käsistä aivan huomaamatta. Meidän matka Norjaan oli enemmän ja vähemmän spontaani. Alunperin oli jonkin verran ollut vaihtarikavereiden kesken puhetta siitä, että Oslossakin olisi jossain vaiheessa kiva käydä visiitillä. Itselläni ei henkilökohtaisesti ollut palavaa halua aluksi lähteä, mutta sitten löydettiin netistä aivan naurettavan halpa risteilytarjous, joten miksipäs ei! 

Lähdimme matkaan Kööpenhaminasta maanantai-iltana, ja olimme Oslossa perillä tiistaiaamuna. Yhteensä meillä oli noin kuuden tunnin verran aikaa maissa, joten teimme heti alkuun suunnitelman paikoista, joissa haluaisimme käydä. Ihan ensimmäiseksi tsekkasimme satamassa sijaitsevan ylvään ja monumentaalisen Oslon oopperatalon. Jatkoimme tästä strollailua pitkin keskustaa, ja poikkesimme syömään lounaspaikkaan, jonka listan hinnat eivät olleet meidän kukkaroillemme liian tähtitieteellisiä. Side notena tästä, mielestäni Norjaa pelotellaan aina superkalliina maana ja aiemmat omat Norjan vierailuni ja muistoni ovat kohdistuneet vain Oslo-Gardermoenin lentokentälle, jossa olen katkeroittanut mieleni kymmenen euron juustosämpylästä. Tällä kertaa hieman yllätyin siitä, ettei Oslo ainakaan nyt niin superkallis ole, tosin mielipidettäni ovat varmaankin pehmentäneet Kööpenhaminan ulkona syömisen hinnat. 

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Oslon kuninkaalliselle linnalle. Vähäisen ajan vuoksi jakauduimme tässä vaiheessa, ja osa meistä lähti katsastamaan Vigelandin patsaspuiston ja osa Nobel Peace Centerin. Paremmalla aikaa olisi ollut mielenkiintoista vierailla myös Nobel-museossa, mutta päätin valita Vigelandparkin tällä kertaa. Puisto oli val-ta-van kokoinen. Vigelandpark on yksi Oslon suosituimmista ja ikonisimmista nähtävyyksistä, ja sen huomasi myös huhtikuisena arkipäivänä. Tässä vaiheessa kello alkoi olla jo hälyyttävän paljon, joten kokoonnuimme vielä lopuksi Grünerlokkaan Stockfleths-kahvilaan pullakahville.

SKAM-fanina harmitti hieman se, että unohdettiin ja missattiin tyystin Hartvig Nissens skole, joka toimii monessa jaksossa kuvauspaikkana. (Tästä inspiroituneena myös siis postauksen otsikko, jonka toivottavasti joku toinen kanssafani myös tajusi:D) Kaikesta huolimatta Oslon pikavisiitti oli toimiva ja kiva! En usko, että mulla olisi koskaan tullut esimerkiksi Suomesta lähdettyä kaupunkilomalle Osloon ihan muuten vaan. Oslo oli kaunis ja siisti kaupunkin, voisin ehkä verrata jonkin verran Helsinkiin. Olin yllättänyt siitä, kuinka pieneltä ja rauhalliselta kaupunki jotenkin toisaalta tuntui. Norja kyllä muuten kiinnostaa kovasti reissukohteena, haaveissa olisi muunmuassa koluta joskus Pohjois-Norjaa tai suunnitella esimerkiksi road trippiä sinne.

-Marianne

Vaihto-opiskelusta

"Roskilde University was originally established in order to challenge academic traditions and to experiment with new ways to create and acquire knowledge.

At RUC we cultivate a project and problem oriented approach to knowledge creation, because we believe that the most relevant results are obtained by solving real problems in collaboration with others."

Yllä oleva kappale on lainattu Roskilden yliopiston sivuilta (https://ruc.dk/en). Roskilden yliopisto eli tuttavallisemmin RUC, on siis erityisesti projekti- ja ryhmätyöskentelyyn erikoistunut yliopisto, jossa opetuksessa ja opiskelussa hyödynnetään ongelmanratkaisuun keskittyvää lähestymistapaa ja ”ajattelua laatikon ulkopuolelta”. Suoritan täällä vaihto-opintoja englanniksi viestinnän kansainvälisestä opintokokonaisuudesta, joka koostuu kolmesta eri kurssista ja lopuksi tehtävästä laajemmasta projektityöstä. Jokainen kurssi kestää vuorollaan kolme viikkoa, ja sainkin viimeisen kurssini täällä päätökseen viime perjantaina (tosin läpipääsy on vielä tentin arvostelusta kiinni).

Ensimmäinen kurssini täällä oli videokurssi, jonka aikana tuotimme yhteensä kolme erilaista videota. Saimme  ryhmissä suunnitella videoiden toteutuksen ja editoinnin itse, tosin kahteen ensimmäiseen videotyöhön meille annettiin rajaavammat ja tarkemmat ohjeet. Kolmas video oli kurssin lopputyö, joka esiteltiin yleisölle show case -tyylisesti auditoriossa. Toinen kurssi oli Print Media -kurssi, jossa loimme viestintäkampanjan tuotteineen jonkin valitsemamme viestinnällisen ongelman ympärille. Arvostelu suoritettiin samalla tavalla videokurssin lailla show timessa. Lisäksi kursilla oli myös yksilötyönä tehtävä artikkeli tai blogikirjoitus. Kolmas kurssini oli nimeltään Participants, Processes and Context, joka oli perinteisempi massaluentoihin perustuva teoreettinen kurssi. Tällä kurssilla arvostelu pohjautuu esseeseen, josta puhutaan myös tenttinä. 

Kaikki edelläolevat kurssit valmistavat opiskelijat laajempaan ja lopuksi tehtävään projektityöhön, jota voisin kuvailla pieneksi kandidaatintutkielmaksi. Teemme siis ryhmässä valitsemamme aiheen ympärille tutkimuksen. Tutkimuksen avulla halutaan löytää tai tarkastella jonkin valitun viestinnällisen ongelman tarkoitusperiä ja luoda analyysi siitä. Voinen tässä paljastaa oman ryhmäni aiheen, joka siis pureutuu Unileverin viestinnälliseen ongelmaan mainostaa kehopositiivista kuvaa naisista Doven mainoksissa, mutta kuitenkin samanaikaisesti rakentaa seksististä kuvaa naisista Axen mainonnassa. Projektityötä tehdään ryhmässä koko loppukevät, jonka palautuksen jälkeen meillä on vielä suoritettava oral exam. 

Koska kurssin suorittamiseen on annettu vain kolme viikkoa aikaa, niin alkuun opiskelu vaikutti melko intensiiviseltä. Aluksi myös ryhmässä työskentely tuntui raskaalta, sillä Suomessa itselleni opiskelussa totuttu tyyli on yksilötyöskentely ja puurtaminen itsenäisesti. Mutta nyt viimeisen kurssin kohdalla, jossa essee tulikin tuottaa yksilötyönä, kaipasin päinvastaisesti ryhmätyön helpoutta, sillä työmäärän jakamisen takia opiskelu tuntuu  kevyemmältä. Kursseilla ryhmät ovat muodostuneet pääsääntöisesti kansainvälisestä joukosta ihmisiä, joten myös erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia on joka lähtöön. Se, mikä täällä tulee ainakin erittäin tutuksi, on kompromissien tekemisen jalo taito.

Pidän paljon Roskilden yliopiston käytännönläheisestä opetustyylistä ja tavasta antaa opiskelijoille vapaat kädet, vaikkakin se tietää enemmän vastuuta. Myös kaikki luennoitsijat ovat olleet täällä todella innostavia ja mukavia, ja mielestäni professorien ja opiskelijoiden välinen suhde täällä on rento ilman mitään  suurempaa hierarkiaa. Läsnäolopakko on kursseilla 80%, ja siitä kyllä täällä pidetään tiukasti kiinni. Olen kuitenkin kokenut, että aikaa on jäänyt paljon myös muille suunnitelmille ja reissaamiselle, kunhan vain pitää oman aikatauluttamisen tasapainossa. 

-Marianne

Aarhusin kuvapäiväkirja

                 







                

Aarhusin reissusta on kulunut nyt aikalailla kuukausi, joten olisi varmaan taas korkea aika päivittää tännekin fiiliksiä kaupungista. Kuvia ainakin tallentui tällä kertaa mukavasti, sillä kerrankin jaksoin kuvata puhelimen sijasta myös ihan kameralla. Minulla on pieni ja kompakti Canonin G7 X Powershot, jonka ensijaisesti hankin aikoinaan videokuvaamista varten, mutta jonka olen todennut myös pienuudensa vuoksi käteväksi reissussa, vaikkakaan kuvien laatu ei järkkärin tasolle yletykkään. Siitäkin huolimatta yleensä ärsyttää jälkeenpäin, kuinka yleensä otan kuvia vain iPhonella, enkä muka "viitsi" kaivaa kameraa esille.

Aarhusiin pääsimme lähtemään koko meidän kymmenhenkisen vaihtarityttöporukan voimalla, mistä olen todella iloinen, sillä kaikilla meillä on kuitenkin myös niin vaihtelevat ja erilaiset aikataulut opiskeluiden ja muiden reissujen suhteen, että matkan toteutuminen koko porukalla ei ollut itsestäänselvyys. Vuokrasimme Aarhusista Airbnb-majoituksen kahdelle yölle, joka osoittautui erinomaiseksi. Majapaikkamme oli sympaattinen omakotitalo, joka sijaitsi aivan Aarhusin keskustan ytimessä, ja Airbnb-majoittajamme oli erittäin huolehtivainen ja joustava, sillä meitä oli muutama ihminen liikaa suhteessa nukkumapaikkoihin, mutta lopulta kaikille järjestyi oma vuode. Talossa asui lapsiperhe, ja saatoimmekin ehkä eräs ilta baarin sijasta jäädä pelaamaan Wii:n Just Dance -peliä...:D

Ihastuin Aarhusiin kyllä kertaheitolla ja niin taisi tehdä moni muukin meidän porukasta. Siinä missä Kööpenhamina on kansainvälinen ja urbaani kaupunki, tuntui Aarhus enemmän ja aidosti tanskalaiselta kaupungilta. Aarhus on Tanskan toiseksi suurin kaupunki, mutta samaan aikaan se oli  juuri sopivan kompakti ja eläväinen. Eläväisyyttä lisää varmastikin kaupungin maine yliopistokaupunkina, minkä saattoi huomata nuorekkaasta katukuvasta ja tunnelmasta. 

Viikonlopun aikana ennätimme vierailemaan upeassa AroS-taidemuseossa (tässä vaiheessa unohdin sitten sen kameran Airbnb-majoitukseemme...), kasvitieteellisessä puutarhassa ja ah niin Instagram-kelpoisella Møllestienin alueella, jossa oli toinen toistaan söpöimpiä vanhoja taloja. Muutoin otimme aikalailla rennosti ja kolusimme kaupunkia läpi paljon kävellen. Tärppeinä mainittakoon vielä myös  jäävuoria tyylittelevät Isbjerget-kerrostalot ja Salling-tavaratalon kattoterassi, josta voi ihastella näkymiä Aarhusin kattojen yli. 

Koska meillä oli reissumme aikana käytössä iso keittiö, niin teimme paljon ruokaa itse ja jätimme ulkona syömisen vähemmälle, mikä teki hyvää myös budjetille. Isolla porukalla aamupalat ja  illallinen viineineen ei maksa paljoa rahaa eikä vaivaa. Kävimme kuitenkin perjantai-iltana testaamassa Street Food marketin,  jossa on yli 30 erilaista ruokakojua. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin testaamaan vietnamilaisen Bahn Mi Banditsin patongin, joka oli nappivalinta tällaiselle aasialaisia makuja säännöllisesti kaipaavalle syömärille.

Kaiken kaikkiaan reissumme Aarhusiin oli onnistunut, ja sääjumalatkin olivat tällä kertaa hieman armollisempia ilmojen suhteen mitä Malmössä. Reissun jälkeen jäi päällimmäisenä sellaisen tunne, että haluan ehdottomasti palata kaupunkiin visiitille uudestaankin!

-Marianne